Eilen oli suoraan sanottuna paska päivä. Kisat meni penkin alle kaikin mahdollisin tavoin, koko päivän satoi ku esterin kuuluisasta, nettikauppojen ale on käynnissä, mutta kaupoissa olleita kivoja tuotteita ei löydy netistä, kantapäähän tuli rakko, mulla oli tuntien mittanen hikka ja tää lista jatkuis vielä aika pitkälle jos haluisin kirjottaa niistä asioista. Mutta koska oon päättäny, että oon positiivinen (ja oon varmaan luonnostaanki aikalailla sitä) niin kuitenkin eilen illalla mun tunnetila oli onnellinen. Eikä onnellisuuteen ylipäänsä tarvita kuin pieniä, hienosti menneitä asioita. Kuten, että sisko on yllättäny sut leipomalla sun lempparimuffinsseja, löydät uuden hyvän kirjan johon voi syventyä kunnolla, saat muutaman hyvän tuloksen kisoista, huomaat hiustesi vaalentuneen auringossa (ne muuten tätä menoo tummentuu takasin siihen mistä lähettiin jos tollanen kaatosade jatkuu XD), huomaat kuvien kerrankin onnistuneen.
Mutta nyt mulla on kerrankin aihetta onnellisuuteen vähän isompienkin asioiden johdosta. Ensinnäkin pääsin just siihen lukioon, just niiden ihmisten kanssa, just sille linjalle, mille halusinkin. Sain myös tietää, että mun ka:lla olis päässy mihinkä vaan lukioon koko Suomessa (okok, ehkä Sibiksen musalinja ei ois näil taidoilla auennu mulle, mut ei siitä sen enempää)! Hehe, oon aika ylpee itestäni ja tietty mun kavereista jotka kans kaikki selvitti tiensä suunnilleen sinne minne haluskin. Oon myös nyt v i h d o i n selättäny mun vamman ja siihen liittyvän varovaisuuden, ja kun kävin hyppäämässä tiistaina ekan seiväskisan 9 kuukauteen, sain kokee ilosen yllärin. Hyppäsin koko mun elämän toisiks parhaan tuloksen! Vaikka tekniikka ja suoritusvarmuus on hyyyyvin heikkoja vielä, oli ihana saada merkki siitä et eteenpäin ollaan menossa koko ajan.
Mun treeni- ja kisamotivaatio oli pitkään kateissa (kiitos kuntopyörän päällä vietettyjen tuntien ja tuhansien keskivartaloliiketoistojen) ja se on nyt vihdoin tullu takas. Ehkä vahvempana kun ikinä. Tunnen taas sen vanhan kunnon halun pärjätä, tehdä tuloksia, tehdä vaikutus ihmisiin ja kilpakumppaneihin (hehe, voitontahto welcome back). Huomaan nyt myös sen treeni-innon, jota ei ollu vuosi sitten ja sen, kuinka mä osaan arvostaa jokaista askelta, jonka saan ottaa mun unelmia kohti. Huomaan itessäni henkisen kehityksen. Nykyään pelkkä se muiden voittaminen ei ehkä enää oo hienointa. Kun poistuin kentältä tiistaina, en ehkä voittanu sitä kisaa, mut voitin itteni ja omat odotukseni. Ja se tuntu hienommalta ku mikään muu.
Pitkän epävarman jakson jälkeen oon saanu mun tulevaisuuden näyttään jotakuinkin siltä, kun mitä mun haaveet vastais. Tiedän, mitä haluan tulevaisuudelta, ainakin seuraavien kolmen vuoden ajan. Aion treenata kovaa motivaation kestäessä, aion tehdä lukion ekan vuoden purkkiin, ja lähteä sitten vaihtoon, toiveiden mukaan Jenkkeihin. Aion viettää unohtumattoman vuoden, palata Suomeen ja muistaa, miksi kuitenkin on niin kivaa asua täällä. Sen jälkeen aion tanssia vanhat ja kirjoittaa ylioppilaaksi, urheilun koko ajan kulkiessa vierellä tärkeänä päämääränä. Voi olla, että tää kaikki tapahtuu tai voi olla, että kaikki vielä muuttuu. Nyt kuitenkin on mulle tärkeää, että voin viettää vikan vapaan kesän niin huolettomana, kun pystyn, ja sen jälkeen lähtee itsevarmuudella kohti tarkasti suunniteltua, mutta kuitenkin vielä tuntematonta tulevaisuutta.
