rakastan...

...tätä asua niin paljon, että voisin pitää sitä päälläni hamaan tappiin asti. 

enää se ei haittaa et huominen tulee, te teette huomisest upeen

Kiitos teille, jotka hymyilevät kiireessäkin kaupan kassalle, heilauttavat kättä kiitokseksi bussikuskille, pitävät ovea auki seuraavalle, kiittävät, jos joku tekee sen itselle, kuittaavat kuskille, kun auto päästää jalkakäytävän yli, tai vaikka muistavat kertoa tasaisin väliajoin ystäville, kuinka paljon he merkitsevät. Kiitos teille siitä tunteesta, että tämäkin maailma voi olla empaattinen ja ihana.

wake me up when its all over

Joskus on hyvä avata silmät ja oikeasti katsoa ympärilleen. Miettiä kunnolla mitä näkee. Tässä lähipäivinä, eräs kaunis kesäilta tein sen. Katsoin ympärilleni ja mietin, mitä näin. Olin lähes aina pitänyt luokkakavereitani itsestään selvyytenä, että he nyt vaan aina olivat siinä lähellä, kun melkein joka päivä heitä näki koulussa. Laskin jopa päiviä, että päästäisiin uuteen kouluun uusien ihmisten luo. Onhan se edelleenkin kivaa, odotan lukion alkua uuden ekaluokkalaisen jännityksen sekaisella innolla. Mutta nyt, kun vanhat luokkakaverit eivät enää olleetkaan itsestään selvyys, heitä ei enää nähnytkään joka päivä, heihin oikeasti vasta alkoi tutustumaan. Heitä alkoi arvostamaan. Kun avasin silmäni ja mieleni siinä auringonlaskussa, näin ympärilläni monta ihanaa ihmistä, jotka oikeasti välittivät ja tykkäsivät, ehkä rakastivatkin. Näin ihmisiä, joita ei kiinnostanut miten hyötyisivät minusta, joita ei haitannut vaikka minun paha päiväni oli iskenyt heidän nenänsä edessä monet kerrat. Näin ihmisiä, jotka välittivät minusta juuri sellaisena kuin olen. Tällaista on ihana tajuta. Vähemmän ihanaa on tajuta tällaisen vastakohta. Onneks nämä tämän kaltaiset hetket auttavat unohtamaan ne vähemmän mukavat. Olen valittanut kavereilleni elämäni huonoimmasta kesästä. Kaikki suunnitelmat ovat menneet pieleen, eikä mukavia yllätyksiä ole pahemmin sattunut. Mutta se ilta paransi kesääni jo huomattavasti loistavampaan suuntaan. Senkin illan suunnitelmat rakoilivat, mutta ne korvautuivat paljon mukavamalla tavalla kuin olisin ikinä uskonut. Parhaat asiat tapahtuvat suunnittelematta ja spontaanisti. Aivan, kuten tämäkin silmien avaus ja ymmärrys.

For every minute you are angry you lose sixty seconds of happiness

Rakastan

lämpimiä kesäiltoja, kevyitä kenkiä

tota mekkoo, lämpöä iholla

 kesäruokaa, mansikoita

juoksua ilta-auringossa, kilpailemista lämpimässä säässä kisa-asu päällä

ei minkään tekemistä, pitkään nukkumista ja sängyssä makoilua,

elämää ♥

vidiouu

Hehe sain aikaseks nyt tehä sen videon, itseasiassa innostuin kuvaileen niin paljon, etten saanu kaikkii kivoja pätkiä yhteen järkevän mittaiseen videoon! Haluisitteks ehkä toisenki tällasen fiilisvideon johon tulis sitten kans muutama kuva? Mun sormet syyhyää päästä tekeen sitä, kehheh. Se oli yllättävän hauskaa ku oppi miten käyttää iMovieta. Tässä videossa siis pätkiä meiän kesämökiltä, joka on siis saaressa ja tää on se mökki jolla käydään enemmän ja joka on rakkaampi ♥

It is better to be hated for what you are than to be loved for what you are not

Oltiin tossa yks ilta jo joku melkee kuukaus sit kuvailee ja must tuli aika kivoi kuvia! Ja tykkään tost liehuhameesta, mut se on aika juhlava ja vaikee yhdistää ilman et näytän tosi pynttäytyneeltä :D nyt en enempiä jaksa kuulkaa selitellä, oon nii väsyny syömisestä ja nukkumisesta...

"istut siellä laiturin nokassa ja mietit syvällisiä"

Kello oli 21.21. Oli erittäin kaunis kullanvärinen kisäillan auringonlasku. Ei tuullut, vesi pysyi tyynenä katseeni alla. Viimeiset auringonsäteet ylsivät laiturille ja kultasivat hiukseni hehkuviksi. Toisaalla taivas taas oli sinisin, mitä Suomessa olin ikinä nähnyt. Kaaduin istumasta selälleni ja nostin varpaat kohti taivasta. Pienet varpaani heiluivat taivasta vasten. Yritin ottaa kuvan sinestä ja varpaistani. Sini ei tallentunut kameraani, mutta muistiini kyllä. Vaivuin syvälle mietteisiini, enkä huomannut, että hiukseni olivat valuneet pääni alle viuhkan muotoon ja koira tassutteli viereeni nukkumaan. Lankut painoivat selkääni kuvion, kun mietiskelin asioitani. Sillä hetkellä mun oli loistava olla. Jos olisin voinut, olisin ehkä pysäyttänyt ajan hetkeksi. Aiemmin päivällä ajatukseni olivat olleet kuin yksi iso sekava lankakerä, enkä ollut saanut avattua solmuja. Tuntui kuin jotain isoa, jotain ei niin hyvää, olisi ollut tapahtumaisillaan. Mutta nyt suhtauduin ajatuksiini oudolla tyyneydellä. Jotain lämmintä pilkahti ensin syvällä mielessäni. Sitten sama lämpö ailahti selkeästi. Hetken mietittyäni tajusin mitä se lämpö oli. Se oli toivoa. Ja uskoa siihen, että kävi kuinka kävi, olen valmis ottamaan sen vastaan. Vielä muutama kuukausi sitten en olisi ollut, mutta nyt olin. Asioilla on tapana järjestyä, sanoo äiti aina ja voi kuinka oikeassa siinä onkaan. Nousin istumaan. Kastelin varpaani veteen. Ensin sen alkukesän kylmyys kirpaisi, mutta sitten siihen tottui. Vähän samalla tavalla kuin jotkut asiat tapahtuvat elämässä, ensin ne kirpaisevat, sitten niihin pikkuhiljaa tottuu ja lopuksi ne tuntuvat aivan luonnollisilta. Nousin ylös laiturilta ja silmäilin tyyntä maisemaa. Aurinko oli laskenut puiden taa. Kello oli 21.52.

Time you enjoy wasting is not wasted time

Halusin vaan tulla tänne höpötteleen kaikenlaista, oon nyt tästä vielä ainakin melkein seuraavat kaks viikkoo ilman konetta, toisaalta ihanaa, mut toisaalta tulee heti ikävä tänne kirjottelua ja kuvien jakamista. Kun lopetin Karkkimaan kirjottamisen ja alotin tän, huomasin että oon nyt uuden blogin myötä alkanu tykkäämään tästä hommasta enemmän ja enemmän. Kirjottelen nyt iPadilta, tosin en oo ollenkaan varma et tuleeko tää postaus ikinä julkastuks, koska tää ei taida ollenkaan tallentaa tätä mun tekstiä... No, oli miten oli yritän ainaskin saada nyt tekstin ja nää muutamat puhelinkuvat julkastuksi!

Tällä hetkel oon omalla möksällä, täällä meiän saarella, hehee. Ollaan kuvailtu täällä Annin kans sellasii pikkusii videon pätkii ja aattelin muokata niist videon, kiinnostaisko? Justiinsa nyt istuskelen yksin täällä möksässä ja nautin hiljaisuudesta (...lokkien huudosta...). Ei vaan, täs on nyt ihanan rauhallista, eikä ressiä mistään ja tällaset hetket on niitä ihania, joita haluais säilöö ja ottaa takasin esiin sitten kun kiire painaa päälle keskellä synkkää talvee. Rakastan.

Vietin viime viikonlopun Somerolla seiväskarnevaaleilla, eli sellasella isolla maanlaajusella seiväshyppytapahtumalla ja -leirillä. Sain tosi hyviä vinkkejä tekniikkaan ja muuhun liittyen ja mun treenimotivaatio sen kun kasvaa! Jes kerranki näin. Oon myös nyt yrittäny alkaa huoltaa mun kroppaa paremmin, eli teen nyt hyviä alku- ja loppuverkkoja ja oon myös alkanu venyttelee, hehe... Mä pakko venyttelin telinevoimistelussa sen kymmenen vuotta joten nyt näinä parina vapauden vuonna sitä ei oo kauheesti tullu harrastettua XD nyt kylläki huomaan kuin hyvää se tekee lihaksille ja muille, eli nyt mulla on tavotteena alkaa panostaan siihen osa-alueeseen, ihan vammojen ehkäsy-mielessäki. 

Kehehe eiks ooki hieno kuva!! Käppäilin möksässä ja bongasin ton jostain nurkasta seisoskelemasta. Kuvaan varmaanki videoon sellasen pätkän toi kädessä missä mul on myös mun Jack Daniels-paita päällä haha... oon niin kekseliäs XD

Ja viel viimetteeks tällane taidekuva (xd) Mallorcan biitsiltä. Onneks oon kekseliäisyyden lisäks nii taiteellinenki. No mut joo, tästä postauksesta tuliki todellinen turhien höpötyspostaus... Ehkä se ny ei kuitenkaa ketää haittaakaa :) ihania loman jatkoja sinne päin, KÄÄK tätä on kulunu jo kuukaus!! Enkä oo vielä mitää muuta tehny ku vaa jillaillu... No ehkä seki on tärkeetä ku must tuntu et kulunu vuos oli jotenki tosi rankka. Mutta nyt vihdoinki suljen turpani! 

P.S SM-viestitki on enää muutaman päivän päässä...