mitä sieltä ulkoisen olemuksen alta paljastuukaan

11 asiaa minusta. Toivon, et keksisin juttuja, jotka ei vielä oo täällä tullu esiin! Kommentoikaa ihmeessä jos samaistutte mun outouksiin XD

1. Koukutan itteni mitä ihmeellisimpiin asioihin, esimerkkeinä appelsiinimehu, kuvanmuokkausohjelma VSCOcam, Bepanthen-rasva... Lista jatkuu.

2. Rakastun yleensä yhteen tai kahteen biisiin kerralla ja kuuntelen ne yleensä parin viikon kuluessa loppuun. Tykkäisin tehä niin, että voisin kuunnella hyvää biisiä pitempään ja nauttia siitä, mut ehei, perkeleen repeat-nappula kutsuu. Laitan parit esimerkit sellasista biiseistä tähän alle.

3. Mun muistot rakentuu yleensä tosi vahvasti sen ympärille, mitä kuulen ja haistan :D eli mun muistot on yleensä sidottuina biiseihin ja erilaisiin tuoksuihin. Jos kuulen tauon jälkeen vaikka jonkun joskus tosi paljon kuunnellun biisin, jonka "aikakauteen" liittyy muistoja, mun mieli palautuu tosi elävästi sinne. Joskus en pysty kuuntelemaan jotain biisiä pitkään aikaan, jos mun mieli liittää siihen jotain esimerkiksi surullista. Tuoksut taas on yleensä tosi positiivisia, haha. Esimerkiks mun kavereiden pitkään käytetyt hajuvedet tuo mun mieleen niiden kanssa vietetyt ajat ja kaikki hyvät muistot!

4. Harrastan seiväshyppyä. Ja rakastan sitä, tai oikeemmin meillä on ehkä viha-rakkaussuhde XD se tuo mun elämään sellasta arkista jännitystä, jota ilman en pärjää. Sen takia mun laji ei esimerkiksi ole pituushyppy, joka siis on kivaa, mutta vailla minkäänlaista extremeä! Rakastan sitä tunnetta, kun päästää seipäästä irti siellä vähän yli kolmessa metrissä ja saa tuntea ihan pienen hetken lentävänsä. Hehe, hulluutta on sitäkin monenlaista ;)

5. Oon siis ykkösellä Mäkelänrinteen lukiossa ja tykkään kovasti!! Aluks olin pihalla ja vihasin koko koulua, mut nyt jo sujuu. Ainoo miinus on, etten vieläkään päässy eroon niiin vihatusta koulusuunnistuksesta...

6. Mul on hyvät kilpailuhermot! Kaikkein kovimmat paikat saa mut lentämään ja innostumaan eniten. Sen osottaa enkan tekeminen jo kaksissa perättäisissä SM-kisoissa. Luulen, et ne on kehittyny telinevoimistelussa, koska siellä oli vaan yks suoritus per teline per kisa, eli kaikki oli yhdestä virheestä kiinni. Nyt seipäässä on edes ne armolliset kolme yritystä per korkeus.

7. Olen siis entinen telinevoimistelija ja luulen, että tää jännityksen hakuisuus on sieltä lähtöisin. Vaatii aika kovaa päätä lähteä hyppäämään esimerkiks takaperinvolttia yli metrin korkeella ja kymmenen senttiä leveellä puomilla :D mut se fiilis kun sen tekee on mahtava! Tykkään siis ylittää itteni ja ettiä rajojani.

8. Oon matkustanu paljon ja se on mun juttu. Oon kokenu niin Intian suurkaupunkien hullun menon, kun sitten pienten upeiden keskiaikasten Italian pikkukaupunkien tunnelman, Alppien ihanat auringonlaskut sekä lomaparatiiseja maailman toisella puolen. Musta tuntuu tosi etuoikeutetulta, että oon näin nuoresta iästä huolimatta matkustellu paljon, kiitos vanhemmille! Mutta tää on vasta alkua... Iris ja Fanni kuulolle ;)

9. Jos on mahollisuus, tykkään viettää aikaa yksin. Se on mulle tärkeetä ja sillon kun on koko talo tyhjä oon autuaallinen XD mut oon silti tosi sosiaalinen! Haha kuulostaa hassulta, muotoilen uudelleen. Oon sosiaalinen ja rakastan viettää aikaa ihmisten kanssa, mut yksin oleminen on mun henkireikä, jollon jaksan taas sitte olla sellanen pirtee oma itteni.

10. Oon tyttömäinen sillon ku mua huvittaa, mut loppuajan saatan olla hyvinkin miehinen :D nautin verkkarit päällä vetelystä, mut taas toisaalta saan kiksejä mun neonpinkeistä iPhone-kuorista...

11. Mul on asennetta ja pokkaa ja oon siitä ilonen! Jos tarve vaatii teen fiksuuden rajoissa sen mitä tarvitaan enkä yleensä turhia kainostele. Oon myös yleensä aika varma siitä mitä haluan, ja osaan tehdä sen eteen töitä. 

Tällasta! Toivottavasti jaksoitte lukea, oli aika pitkä postaus. Mun pitäis viel kehitellä 11 kysymystä muille, sekä vastata haastajan kysymyksiin, mut jätän sen toiseen kertaan. Kiitos vielä lukijalle joka heitit mulle tän haasteen, oli kiva kirjotella vaihteeks vähän erilaisia juttuja! 

thought of all the people, places and things I've loved

Sitä vaan alkaa ajattelemaan asioita, kun ensin elämä nostaa sut pumpulipilveen ja sitten pudottaa kylmällä kädellä sieltä alas. Kaikkeenhan ei voi vaikuttaa itse, se on fakta se. Mutta itseensä voi. Omaan ajatusmaailmaan ja luonteeseenkin.

 Pohdiskelin tässä just, että mikä on se asia, tai ne asiat, jotka tekee ihmisestä vahvan. Tulin siihen tulokseen, että minusta vahvuutta osoittaa rohkeus antaa osa itsestä toiselle. Nauttia siitä, mitä saa, kun luottaa toiseen. Ne hetket, ilot, muistot, välähdykset. Mutta myös hyväksyä se, mitä tapahtuu, jos menettää sen osan. Rohkeus antaa toiselle, sekä rohkeus sitten ehkä ottaa vastaan ne pettymyksenkin tunteet. Vahvuutta on myös se, että uskaltaa rakentaa onneaan toisen varaan, mutta kuitenkin saman aikaisesti kuitenkin myös tietää, että on itse oman onnensa tuki. Tietää, ettei sorru itse, jos toisen varaan rakennetut asiat murenevat.

Vahvuus lähtee omasta ajatusmaailmasta ja asenteesta. Mun tapauksessa vois sanoo, ettei ainakaan oo jälkimmäisestä kiinni. Ehkä mä kuitenkin oon lopulta aika vahva ihminen. Enpä tiiä, mut eiks se niin oo, et kaikki mikä ei tapa, vitutt...vahvistaa?


No, ainakin niin on, että tästä tekstistä tuli hyvin erilainen kuin olin kuvitellut. Ehkä se on vaan hyvä, ajatustenvirtaaaa... Justjust. Tällä kertaa tän kuivan postauksen kuvituksena toimi ihanat Mauritiuksen lomakuvat puolen vuoden takaa ja ihanana taustamusiikkina (kuunnelkaa!!!) tän hetken favoriittibiisi. Ei mulla muuta, amen. Palailen sm-kisafiilisten kanssa parin päivän sisällä. Adios!

suku on pahin...eiku?

vähän erilaiset asukuvat

Mun ihanat riparikaveripoitsut oli käymässä meil tässä parisen viikkoo sitten ja musta oli taas niin piristävää nähä niitä! Juho asuu Porissa, joten sieltä ei iha alvariinsa Helsingissä ravatakaan ja Markus Espoossa, josta kyllä vois, mutta laiskuus iskee, haha. Ne osaa molemmat musta tosi kivasti pukeutuu ja niil on hyvä maku! Joten pakotin ne kameran eteen ja räpsäsin niistä "asukuvat" :D Ne oli vähän vaikeina kameran edessä mut muutaman hyvän ruudun sain näppästyä. Noi kaks on molemmat aika pitkiä nii mulla oli vähän hommaa saada ne kuvaan sillä mun 30 millisellä putkella... Oon Markusta (vikassa kuvassa vasemmanpuoleinen) ehkä leukaan asti. XD Nähään pian pojat ja kiitos kuvista!

peaceful atmosphere and shy colors

Hieman asua koulunalkupäiviltä. Aika monta kuvaa, mutta jotenkin tykkäsin niiden tunnelmasta :)

miten onkaan kesä menny?

Melkein viimesiä kesäkuvia viedään... Tulee vielä yhdet kuvat kesältä ja sitten ne on ohi. Mut nyt vois olla aika muistella, mitä jäi mieleen kesästä 2013.

Mökkeilin paljon ja otin tosi iisii, joka oli tosi hyvä, koska nyt on tosi energiset fiilikset lähtee treenaamaan ja alotteleen lukiotaipaletta.

Sain viettää muutaman rauhallisen illan kauniissa kesäisessä Helsingissä niin yksin kuin myös mitä parhaassa seurassa. Shoppailin sikana! Haha, yleensä oon tosi kranttu löytämään mitään, mut tänä kesänä on onnistanu. Tosin nyt mun mielestä vaatekaappi kuitenkin jotenkin ammottaa tyhjyyttään...

Sitten jäi mieleen treenit ja muutamat kivat kisat ja myös muutamat vähemmät kivat, krsm-viestithm... Oon myös ollu tosi paljon ulkona jotenkin liikkeessä ja oon salee ruskeempi kuin ikinä, vaikkei oltu nyt kesällä ees missään reissussa.

Ja Vierumäki! Oltiin perheen kanssa Vierumäellä tenniskurssilla ja täytyy sanoo et oli ihan älyttömän kivaa!! Mulla ei ollu kameraa mukana, siks sieltä ei oo tullu mitään juttua. Oon ihan hurahtanu tennikseen, saas nähdä et mistä repäsen peliseuraa (perhe on nimittäin yleensä pahin näissä asioissa) ja aikaa pelata.

Muutamat hyvät kemut jäi kans mieleen kesältä ja varsinkin ihan kesäloman vikat illat oli ihania... Oikeestaan vast sillon nautin täböllä lomasta ekaa kertaa, höpsö minä :D

Loppuun vielä random muisto siitä, kun Juho ja Markus oli meillä. Se oli se ilta, kun sato AIVAN kaatamalla ekaa kertaa oikeestaan varmaan koko kesänä ja ukkosti myös todella kovaa. Oltiin just lähössä siitä Kalliosta tai Töölöstä Kampin takaa ja aikeena oli suunnata Rautatientorille. Samalla hetkellä, kun astuttiin ulos, alko järkyttävä sade. Otin kaks askelta siinä myräkässä ja olin aivan litimärkä. Mulla oli uudet kengät jalassa, joka vähän ärsytti, mutta ei sitä siinä niin paljon kerenny miettiä. Juostiin koko matka Steissille, joka onneks oli alamäkeä. Sateen pitävästä urheilutakistakin meni vesi läpi ja kadut tulvi. Kengät litisi jaloissa, kun loikittiin lätäköiden poikki. Vesivalu pitkin kasvoja ja hiukset liimaantu pitkin päätä. Mut se oli hauskaa. Salamat aina välillä valas Helsingin taivaan ja ukkonen jyrähteli. Mä olin jo niin märkä, et näytin kun oisin ollu suihkussa vaatteet päällä, joten mikään ei enää haitannu. Oli kuitenkin hämmentävän lämmintä, mulla oli sortsit jalassa enkä palellu yhtään. Nostin katseen taivaalle ja nauroin. Joko pelkästä tyrmistyksestä tai sitten sille, että miltä me näytettiin. Ehkä jälkimmäiselle, meinaan aika monta pitkää katsetta saatiin siinä Rautatientorin laidalla seistessä. Onneks kuski kuitenkin päästi meiät kyytiin. Laitoin vaatteet kuivumaan kotona, ja ne oli vielä märkiä aamulla... Kengätki onneks kuivu takasin entiselleen.

Että sellanen pieni hämmentävä reissu oli se.

mul on kiire elää vaik huominen ei koskaan kuole

Oltiin viime viikolla kuvailemassa ihanan Nean kanssa Stadissa ja olikin just pahin tursitirysä aika ja voitte kuvitella ku tollanen Nean näkönen suomineito siinä poseeraa, niin turistiparathan meni ihan sekasin. Ne halus ottaa kuvia Neasta ja Nean kanssa ja aika moni tuli vääntämään meille tikusta asiaa, esimerkiks ykskin jenkki kysy meiltä, että oliko meiän takana siintävä Tuomiokirkko kirkko vai joku muu rakennus, hahha. Noo selvittiin kuitenki sieltä ja käytiin vetäsemässä ihanat vohvelit Kauppatorilla. Voin kertoo, ettei ihan treeni kulkenu sen pläjäyksen jälkeen... Jalassa mulla oli mun uudet Niken tossut ja oon ihan rakastunu niihin! Käytän niitä koko ajan ja onhan se aika ihana tunne, et vaikka oot seisoskellu monta tuntia, nii silti jalat ei oo kipeet, ah. Kävin myös kampaajalla ja vaikka aluks en tykänny näistä vähän lyhyemmistä ja hieman erimallisista hiuksista yhtään, niin nyt jo onneks viihdyn näissä tosi hyvin. Koulu alkaa huomenna ja fiilikset on kyllä täytyy myöntää laskenu vähän edellisen postauksen kirjottamisen jälkeen... Nooo, kyllä se tästä ja nyt kun näyttää siltä, että toi kesäki alkaa pikkuhiljaa loppumaan :( niin ehkä arkeen paluu voi olla ihan hyväkin juttu. Ehkä. P.S Oon ruskeempi ku ikinä ja näytän ihan kalkilta Nean rinnalla, yhyyy XD

höpönpöpön

Koulun alkuun on muutama päivä. Tiistai 13.8 2013, päivä, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa, näkyy jo viikon sääennusteessa. Päivä, jolloin starttaa lukion ensimmäinen vuosi. Huhhuh, paljon on koettu siitä päivästä nelisen vuotta sitten, kun päätin, että mihin lukioon haluan, tähän päivään asti. Mut silti tuntuu, et aika kuitenki on menny tosi nopeesti... outoo miettiä näit juttuja. Kuitenkin tänään mulle oikeestaan vasta realisoitui kuinka lähellä koulujen alku on! Sain shokin. Lievästi sanottuna. Mut ootan tosi innolla, hehe. Oon varmaan rasittava tän mun lukiohehkutuksen kanssa, mut oon vaan niin innoissani XD onneks en oo kuitenkaa ainut. Samalla mulle oikeestaan selvis kunnolla että SM-kisoihinkaan ei oo enää, kun vajaa kaks viikkoa, ja se on vähän aikaa se, siihen nähden missä kunnossa mun hyppy (tai lähinnä itseluottamus) on. Onneks viime viikonlopun kisa anto vähän uskoo siihen mitä mä oikeesti osaan! Oli ihana sää koko viikonlopun ja sain jäätävät kisasortsirajat Hyvinkään porottavan auringon alla. Onneks en palanu, toisin ku jotkut, Annika, tunnista ittes tästä ;) Toisaalta oon tosi ilonen siitä miten paljon oon saanu tasasta väriä just koipiin ja käsiinki. Ja äiti oli (taaskin) oikeessa siinä, et väri tarttuu paljon paremmin jos puuhailee jotain, kun jos vaan makaa auringossa. Koko kesän oon ottanu tosi lungisti enkä oo ressaillu mistää ( t.s. syöny ja maannu) ja nyt jotenki pursuun energiaa! Kerranki onnistun saamaan itteni virkeeks koulun alkuun, joskus on käyny toisinki päin... Noni, aihe palas taas tähän mistä alotettiin, eli oisko mun aika nyt lopettaa tää höpinä. On ja lopetanki nyt. Toivottavasti ette nyt pahastu tällasesta turhien jaarittelusta, mut mun mielestä kiva välil näinkin! P.S Eiks oo uber söpöt vesimeloonit?! Hehehee