keskiviikko 2. lokakuuta 2013

In three words I can sum up everything I've learned about life: it goes on

Eka koeviikko on nyt ohi... En ollu tajunnukaan, kuinka rankkaa se loppujen lopuksi oli, vaikka välipäiviä ja monen vapaapäivän putkikin oli. Seuraava viikko sitten sujuukin jo varmaan jouhevammin, ainakin toivon mukaan. Nyt, kun jutut oli vielä niin uusia, eikä ollut hajuakaan miten kannatti lukee, niin kyl mä ainakin nyt tän härdellin loputtua oon vähän puhki. Nyt eiku uutta jaksoa peliin ja tunneille lepäileen XD eivaa, nyt opiskellaan! Tulossa ens jaksolla on mulla psyka, joka kiinnostaa mua ihan sikana ja ootankin nyt sen alkua!! Monissa aineissa tunneilla on ainakin joku, jonka tuntee, mutta kaikissa ei ja mun mielestä onkin nyt kiva jos vaikka vähän tutustus taas uusin ihmisiin. Vaikka oon kyllä myös nyt ekalla jaksolla tutustunu ihaniin tyyppeihin, ne joista puhun tunnistaa kyllä ittensä tästä ♥ koulurintamalla yleisesti siis sujuu loistavasti. Krhm, kokeiden tuloksia odotellessa...
Untitled
Ja entäs se urheilu sitten... Niin, kumpa oliskin jotain positiivista sanottavaa. Mutta. Mun selkä on nyt jo vähän yli kuukauden ollu sen verran kipeenä, että oon sen huomannu ja juoksu- sekä hyppytaukoo onki ollu nyt jo sen kolme viikkoa. Ja loppua ei näy. Tuntuu vaan, että tää kipeytyy entisestään koko ajan, no se kyl toisaalta voi johtuu myös siitä, et ajattelen nyt asiaa enemmän, kun esim neljä viikkoa sitten. Mene ja tiedä... Huomenna onkin sit lääkäri, eipä oo ollu sinne ikävä. Jalan tiimoilta viimenen lääkäri oli alle puol vuotta sitten ja luulin, että nyt saatais sit paikat kuntoon ja taas kohti uutta nousukautta. Mutta ehei. Lääkäriin taas ja mitä erittäin luultavimmin peruskuntokauden alottaminen siirtyy taas, mikä ärsytttää suunnattomasti.Mun heikko peruskunto nimittäin on luultavasti juurikin se syy, miksi tää selkä alko oireilemaan. En pystyny tekemään kesällä niitä kovia hyppytreenejä loppuun asti täysin oikeella tekniikalla, mikä sitten johti tähän selän rasittumiseen... Tää kaikki olis siis luultavasti voitu ehkästä, mikäli mun olis annettu tehdä peruskuntokausi joko koko kesän mittasena, tai ainakin kunnolla kesän alkuun. Nyt ei annettu, vaan laitettiin lähes tulkoon suoraan kylmiltään 9kk tauon jälkeen hyppäämään, lopputulos ei voi olla hyvä. Okei, tulokset kehitty, mutta mun mielestä se ole tän väärtti nyt. Päätös kovasta kilpailemisesta ja treenien tekemisestä tähtäimenä ensin sm-viestit ja sen jälkeen omat sm-kisat, ei ollut mun oman tahdon mukanen. Mun pitää puhua valmentajien kanssa ja selvittää tätä asiaa. Tehty on nyt tehty, eikä sille voi enää mitään. Ainoo, mitä voin nyt tehdä, on kuntouttaa tää selkä järkevällä aikataululla ja alkaa rakentamaan mun omaa peruskuntoa, mun omissa rajoissa.
Untitled
Juu, että tällanen kilometripostaus sitten, haha XD aluks kirjottamisesta ei meinannu tulla mitään, mut sit se lähtiki vähä reippaammin. No mut juu, vielä on yks asia, mistä en oo teille kertonu, joka tulee vaikuttaan aika paljon mun elämään tulevaisuudessa, ja kerronki siitä heti, kun revin ajan järjellisen postauksen kirjottamiselle. Nyt kuulkaa eikun täykkärit päälle ja tää mimmi painuu viettämään ansaittua jillausaikaansa nyt!
Untitled

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti