cause im only a crack in this castle of glass

Mun maailma on aika pieni ja sinisilmänen paikka. En yritäkään väittää, että vielä vaivaisin mieltäni ison maailman isoilla ongelmilla. Sekin aika kyllä tulee vielä, tiedän sen. Tai että mun pienet probleemit ois mitään tässä isossa lasilinnassa, joka musta biisin sanojen mukaan tuntuu, että maailma loppujen lopuksi on. Ja ihan ku tossa mahtibiisissä vielä sanotaan, ollaan me oikeastaan vaan pieniä säröjä siinä valtavassa lasilinnassa.

Mä tahtoisin uskoa vielä sinisilmäsempänä kuin olenkaan, hyvään maailmaan. Mutta koko ajan näkee, miten pienessä piirissäkin rikotaan luottamuksia, puukotetaan selkään ja puhutaan läpiä päähänsä ja vielä pahempaa, toisten päähän. Ja mä mietin, että miksi. Miksi, ihmiset? Mitä te saatte siitä, että käytätte toisten heikkouksia hyväksenne? Ja plussana päälle vielä loukkaatte samalla toisia.



Tiedän, että tää ei oo uus aihe, ja mäki todellaki oon vaan yks nariseva särö lasilinnassa, mutta tällaset ajatukset kirjotettuna laittaa ehkä itse kunkin miettimään. Mun perusluonne on positiivinen, mutta on hiton vaikeeta pysyy positiivisena, kun joka suunnasta iskee puukkoa selkään ja läpeä päähän.




Mutta siitä positiivisesta perusluonteesta kuitenkin johtuu, että pidän hyvänä sitä, et ne on pysyny vielä puukkoina ja ihan pieninä käsiaseina. Eikä oo vielä muuttunu esimerkiksi kirveiks tai haulikoiks. Sitä odotellessa, eiköhän kukin vaan yritetä elellä omaa elämäänsä, ilman että yritetään sabotoida toisten omia...




Onneks maailma on kuitenkin pullollaan ihaniakin ihmisiä ja ne, jotka sitä mun mielestä ainakin on, tietää sen kyllä itsekin ♥ ja niitä idiootteja, onneks niitä ei tartte loppujen lopuksi ottaa niin vakavasti. Ja kyllä, kyllä ne tulee vielä huomaamaan sen itsekin.

Jos jollain heräs edes jotain ajatuksia, hyvä! Niitä saa laittaa kommenttiboksiin, mut missään nimessä en vaatis sitä. Ajattelin, että kevyet kuvat ja vakavampi teksti ois ihan jees, niin ei mee synkistelyks! Terveisin perusposiitivinen henkilö lasilinnasta ;)