mietin kauan hyvää otsikkoa mut en keksinyt yhtäkään

Yks päivä tässä juteltiin mun tosi hyvän kaverin kanssa kaukosuhteista ja suhteista ylipäänsä. Mä sanoin siinä sitten, että en pystyis olemaan kaukosuhteessa. Siihen mun kaveri sit totes, että eihän se niin paha olis kun nykyään on kuitenkin kaikki Whatsapit ja muut. Sit pilke silmäkulmassa se lisäs, että  "Ainii, sullehan tää kosketus ja fyysinen osuus onki vähä tärkeempää". Ton nyt voi jokainen ottaa vähän erilailla, mut silloin tajusin, että lopulta toi asia on kuitenkin just se, mikä mua kauhistuttaa kaukosuhteissa. Jos mun pitäis pystyy luomaan jostain tyypistä kuva sen perusteella, miten se kirjottaa tai millasia kuvia se lähettää, se toki onnistuis multa, muttei ikinä tois sitä ihmistä "reaaliseks" mulle. Se olis ja pysyis sinä Whatsapp-profiilikuvana tai jonain tiettynä hymiönä, jota se tykkää käyttää. Siit ei ikinä tulis henkilöö mun maailmassa, jos mä en näkis sitä livenä tai vois koskettaa sitä tai ottaa kädestä kiinni.

Mä elän kosketukselle ja läsnäololle. Mä elän sille, että vietän aikaa mun ihanien läheisten seurassa, mutta myös sille, että saan olla yksin. Tarviin muutaman hetken viikosta, jollon oon ihan vaan yksin oman itteni seurassa, eikä mun tarvii olla sosiaalinen jos en halua. Mutta nyt esimerkiksi Whatsapin seurauksena, multa on viety noi jälkimmäiset asiat. Jos oon mun kavereiden kanssa, joku kuitenkin selaa Instagramia tai tekstaa jonkun muun kanssa samaan aikaan, kun puhuu mulle. Jos haluan olla yksin ja vaikka suljen kännykän, kun avaan sen uudestaan, se voi hyvinkin olla spämmätty monella sadalla viestillä. Uusimmat niistä voivat hyvinkin olla tyyliä, "Ootko kuollu, ku et oo ollu WA:ssa kahteen tuntiin?" En. En tosiaan. 

Mutta tää ei nyt tarkota sitä, että kaikki sosiaalinen media ois pahasta, tai että siinä ei olis mitään hyvää. Tottakai siinä on puolensa! Lisäksi ollemme myös kaikki itsemme sinne kirjattu sisään tai vapaaehtoisesti ladattu ne appit. Mut siinä samalla varsinkin meiän sukupolvi ja muutamaa vuotta nuoremmat ollaan tehty itestämme aikamoisia sosiaalisen median orjia. Jos saisin nyt muuttaa menneisyyttä niin toivoisin, ettei sosiaalinen media veisi niin suurta osaa ajastamme ja ajatuksistamme. En kuitenkaan itse pysty irrottautumaan enää somesta, koska se veisi niin paljon energiaa ja olisi aikamoinen taistelu tuulimyllyjä vastaan.

 

Tekstistä tuli tosi pitkä ja vähän yllättävä purkaus, enkä tiedä ketkä kaikki sen jaksoivat edes lukea loppuun asti. Mutta te jotka jaksoitte, tekstin tarkoitus oli antaa teille vähän erilaista perspektiiviä asioihin ja mietittävää. Kuitenkin, ollessani itse lopulta niin massan mukana vietävä kuin olen, menen nyt lukemaan Whatsapin, selaamaan Ig:n ja tarkistamaan Bloggerin etusivun. Hauskaa päivää kaikille!

(kuvat Tumblr)